Blood Axis - Born Again

Ja kun kukaan ei enää jaksanut uskoa, tai edes muistanut odottaa, se saapui  - nimittäin päivä jolloin Blood  Axisin toinen albumi näki päivänvalon. Itse olin jo menettänyt mielenkiintoni, etenkin Blood Axisin viime vuosina julkaisemien kokoelmakappaleiden laadun ollessa vähän mitä oli. Huhut taas puhuivat, että yhtye olisi siirtynyt täysin poppilinjalle.

Artisti: Blood Axis
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Storm
Julkaisuvuosi: 2010
Kesto: 61:02

Kappaleita: 12

Kun pistin levyn soittimeeni ensimmäistä kertaa ja Song of the Comraden kaikuessa kaiuttimistani, epäilykset siitä että tämä legendaarinen yhtye olisi menettänyt henkensä haihtuivat kuin tuhka tuuleen. Kyllä, Blood Axis on muuttunut - mitä muuta voi odottaa 15 vuoden tauon jälkeen – mutta ei mitenkään kovin oleellisesti. Musiikkityyli on kehittynyt enemmän folkiin ja myös hieman rockiin päin, kun samplet, avantgardismi ja myös fasismiteemat ovat taas jääneet tienvarteen. Mutta se hehkuva henki joka ainakin itselleni on aina muodostanut Blood Axisin kiehtovuuden hehkuu yhtä intensiivisesti kuin aina. Eikä se kuuluisan auttava soittotaitokaan vaikuta oleellisesti vuosien kuluessa hioutuneen, vaan yhäkin paikataan vahvalla hengellä teknistä taitoa, ja hyvä niin – meno ei vain tuntuisi oikealta muuten. 

Jos olet vuosia odottanut että March of Brian Borun ja Hangman and the Papistin esittänyttä Blood Axisia uudelleensyntyväksi, niin tässä se on, yhtä vahvana ja elinvoimaisena kuin koskaan. Jos taas kaipaat natsisymboliikkaa ja misantrooppista runonlausuntaa, tämä ei varmaankaan ole enää sinua varten. Paljon, paljon parempi levy kuin olin uskaltanut toivoa. 


John Björkman


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

When no-one had the strength to believe in it anymore, the day came, when Blood Axis´ second album saw the light of day. Personally I had even lost interest, given that the band´s compilation appearances in later years had been, well, what they had been, and rumors predicting a ”pop” line, similar to what Ostara did back in the days.

But when I popped the CD into my player, and Song of the Comrade boomed out from my speakers for the first time, all my doubts were blown away in an instant. Yes, Blood Axis has changed – what else can you expect after 15 years – but it´s essence remains the same. Musically, the road has turned in a more folky, and rocking, direction, whereas the ”avantgardism”, usage of samples and fascist imagery have been left at the roadside. But that glowing spirit, which for me at least has been the nucleus of Blood Axis´ charm, burns as hot ever. Neither has the band´s infamous technical musicianship become too polished over the years – precision of playing is still compensated by a passionate presentation and rightly so – it just wouldn´t sound like Blood Axis otherwise.

If you have been waiting for years for the return of the band that played The March of Brian Boru or the Hangman and the Papist with such conviction – here they are, vibrant as ever! But if you miss the fascist imagery and misanthropic poetry, this might no longer be for you. My personal opinion is that this is a much, much better record than I had dared hope for. 


John Björkman