Basement Boys - At the Basement

Hyvin kummallinen Basement Boys tarjoilee kuulijalleen kokemuksen, joka liikkuu selvästi hämärän rajamailla. Materiaali olisi lähinnä määritettävissä jonnekin analogisen trip-hopin ja retro-soundtrackmusiikin välimaastoon. Mukana on paljon tunnistettavia ääniä, ja meininki on yleisesti ottaen varsin hulvaton. Mikään osuus ei toimi aivan täysin, mutta toisaalta myös kaikenlainen vapaajazz-osaston sekoilu loistaa poissaolollaan, vaikka sen saapumista alusta lähtien odottaakin. Noisea on seassa siellä täällä, hyvänä mausteena.

Formaatti: kasetti
Levy-yhtiö: Tarjous-edits
Julkaisuvuosi: 2009
Kesto: n. 40 min

Mitenkään nerokkaasta tavarasta ei kaiken kaikkiaan ole kyse, mutta Basement Boys tavoittaa todella hienosti ytimen siitä, mitä moni jazzin kautta hälyä tekevä bändi vain epätoivoisesti yrittää: Aivan aidon, hypnoottisen, luovan hulluuden tunnun. Lisäksi voisin kuvitella, että hyvillä visuaaleilla varustettuna tämä tavara toimisi livenä aivan uskomattoman hyvin.

Sekalaista, raakaa, alkeellista, keskeneräistä. Mutta tykkään silti ihan pirusti.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

The very strange Basement Boys give their listener an experience moving on the twilight zone. The stuff is mostly classifiable as something between analog trip-hop and retro-soundtrack music. There are many recognizable sounds in the mix, and the mood, in general quite nifty. No part works really perfectly, but on the other hand, there is no free-jazz style over-foolery anywhere to ruin things either, even though one expects from the start that such stuff will appear. There are bits of noise here and there, working like a good spice. The music isn't really brilliant, yet Basement Boys does reach the core of what so many makers of jazz-based noise desperately try to do: The creation of genuine, hypnotic, creative madness. Furthermore, I can easily imagine that with some good visual effects, this stuff would work incredibly well live.

Diverse, unpolished, simplistic, unfinished. But I like it a whole lot anyway.

Jiituomas