Bad Sector - CMASA

Bad Sectorin tuore julkaisu perustuu tilaustyönä tehtyyn näyttelymusiikkiin. Aiheeseen liittyi vanha lentokonetehdas paikassa jossa joki kohtaa meren. Levyn kansitekstissä Massimo Magrini kertoo käyttäneensä levyllä itselleen outoja elementtejä kuten pianoa ja akustista kitaraa.

Artisti: Bad Sector
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: LOKI Foundation
Julkaisuvuosi: 2009
Kesto: 39:59
Kappaleita: 5

Kun varsin perus-Bad Sector-maisten intojen jälkeen ensimmäiset kitarasävelet raikaavat on tunne kieltämättä hämmentävä. Varsin "klassisen" oloista kitaranäppäilyä, yhdistettynä Magrinin hyvin elektronisten oloisten soundien kanssa. Elektroniset äänet tukevat hienosti akustisia soittimia, mutta silti ensireaktioni on että haluaisin ottaa kitarat ja pianot pois, ja keskittyä näihin upeisiin elektronisiin äänimaisemiin, sillä Magrinin äänenmuokkaustaito on viime vuosina kehittynyt melkoisesti (vielä entisestään). Useammalla kuuntelukerralla alan kuitenkin tottua levyn tunnelmiin, ja jopa pitää niistä. Tämä on kaunista ja seesteistä musiikkia - jos new age-vivahteet eivät haittaa. Itseasiassa Magrini osaa tehdä aika kivoja new age-viboja, jotka tosin ovat parhaimmillaan silloin kun akustiset soittimet eivät kuulosta liian puhtailta. Erityisen onnistuneita ovat loppuvaiheessa olevat cembalolta kuulostavat osiot.

Jos pääsee siitä yli että Bad Sectorin pitää kuulostaa tietynlaiselta, ja osaa arvostaa hieman kevyempää ambientia, tämä on erittäin kaunis ja rauhoittava teos, sellainen levy jonka voi laittaa soimaan stressaavan työpäivän jälkeen ja nauttia kupponen vihreää teetä. Silti suosin Bad Sectoria enemmän tyypillisemmillään, enkä lähtisi vertaamaan tätä esim. herran viimeisimpään mestariteokseen RESET (joka sinällään sekin oli melko kevyt aiempiin tuotoksiin verrattuna).

John Björkman


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Bad Sector´s fresh release is based on a commission piece consisting of exhibition music. The theme was a landscape with an old airplane factory at a river´s mouth. In the sleeve text, Massimo Magrini explains that he has used elements like acoustic guitars and pianos, which are really strange to him.

And I must admit, that after the rather typical intros had faded and the first guitar notes rang, I was rather confounded. Some rather "classic" plucked guitar, combined with Magrinis super-electronic sounds. The electronica really supports and echoes the acoustic instruments really well, but I must admit my first reaction was a desire to take away the guitars and pianos, and just focus on the wondrous electric soundscapes, especially since Magrini´s sound sculpting skill has recently reached even higher levels than before. With repeated listens, I find myself getting used to the album´s atmospheres, even liking them. This is beautiful and tranquil music - if you don´t mind some rather new age vibes. In fact, it seems like Magrini can create some pretty nice new age vibes, albeit they are at best when the acoustic instruments don´t sound too clean. Particularly I like the harpsichord-like sequence towards the end.

If one can get over all preconceptions of what Bad Sector should sound like, and can appreciate some lighter ambient, this is a beautiful and relaxing record of the kind you want to listen to after a stressful work day with a cup of green tea. Still, I do prefer Bad Sector at his more typical sound, and I would not compare this to his recent masterpieces, such as RESET (which was pretty light in itself).

John Björkman