Atrium Carceri - Kapnobatai


Atrium Carceri tiivistää otettaan kerta kerralta. Kapnobatai ("savussa kulkevat") on samaa tavaraa kuin edellisetkin kaksi albumia, mutta sen jokainen osa-alue toimii entistä paremmin. Maalaileva tausta, japaninkieliset samplet, hienovaraisesti muuttuvat rakenteet - kaikki on kohdallaan. Mukaan on hiukan sekoitettu myös New Age -musiikille tyypillisiä palasia. Ja mitä pitemmälle levy etenee, sitä voimakkaammaksi se tulee. Näin syntyy erittäin tehokas ambient-elämys, jossa samalla kun tunnelmaa pidetään yllä, sitä tiivistetään koko ajan. Tämä koskee sekä kappaleiden sisäistä rakennetta että albumin kokonaiskaarta.

 

Artisti: Atrium Carceri
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Cold Meat Industry
Julkaisuvuosi: 2005
Kokonaiskesto: 68:35
Kappaleita: 14


Tämä on yhä erittäin elokuvallista musiikkia, hetkittäin jopa korniuteen asti (erityisesti Impaled Butterfly -raidalla), mutta se toimii. Toimii hämmentävän hyvin. Ensimmäiset kuusi kappaletta menevät tunnelmoidessa, ja sitten Synaptic Transmissions vie lopullisesti mennessään. Melodiatausta, ei-kivuliaat särinät ja mörisevät miesäänet yhdistyvät todella intensiiviseksi paketiksi. Suvannon jälkeen Torn Citadel of the Autarch tuo rytmisyydellään taas yhden vivahteen lisää. Monolith of Dreams osoittautuu levyn heikoimmaksi kohdaksi, sekin lähinnä tosin vain liiankin tutun oloisen nyyhkytyssamplen takia. Albumin ehdoton helmi on loppupäässä oleva taustaltaan erittäin Archon Satani -mainen Stained Pipes, joka toimii erinomaisena esimerkkinä siitä miten runsas puhesamplejen käyttö kannattaa tehdä.
Erittäin toimiva albumi, ja ehdottomasti yksi viime vuosien parhaista elokuvatyylisen synkän ambientin teoksista. Voimakas niin taustalla kuin intensiivisessä kuuntelussakin.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Each new Atrium Carceri offering shows further refinement. Kapnobatai ("those who walk in smoke") is the same kind of stuff as the two previous albums, but each and every one of the parts works better than before. The scene-painting background, samples in Japanese, slowly changing structures - everything is in place. A few New Age music like pieces have also been added. And the further the album runs, the more powerful it gets. This creates a highly effective ambient experience, in which as the mood is maintained, it is also constantly being intensified. This goes both for the tracks' internal structures and the entire album.

Atrium Carceri's music is still highly cinematic, occasionally to the point of being corny (especially on Impaled Butterfly) - but it works. Works amazingly well. The first six tracks go by in a moody whole, and then Synaptic Transmissions takes the listener completely to another world. The background melody, non-painful buzzes and deep male voices form together an exceptionally intense whole. After a softer phase Torn Citadel of the Autarch brings yet another style into play through its rhythm. Monolith of Dreams turns out to be the weak link, but that's mainly just caused by a too familiar crying sample, so it's not a big problem. The true gem of the album is close to the end: Stained Pipes is a highly Archon Satani -like track that also shows precisely how one should proceed when using lots of speech samples.

This is a very nicely working album and one of the best cinematic-style dark ambient albums in the last few years. Powerful as both background music and when listened to intensively.

Jiituomas