Arcana - ...The Last Embrace

Uusi Arcana-kokopitkä on aina Tapaus ja sen menekki onkin piireissä ollut melkoinen. Omani kaappasin tuliaisiksi Leipzigin goottailufestivaaleilta kesäkuussa 2000 ja levy on sen jälkeen pyörinyt stereoissa ajoittain varsin ahkerasti. Tyyli on edelleen sama eli (yltiö)mahtipontisilla linjoilla liikutaan. Kirkonkellot soivat, äänimaisemat leijailevat, patarumpu paukkuu ja laulu kaikuu gregoriaanisen kirkkokuoron hartaudella.

Artisti: Arcana
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Cold Meat Industry
Julkaisuvuosi: 2000
Kokonaiskesto: 44:11
Kappaleita: 10

Peter Pettersson, Ida Bengtsson ja Johan Hallgren saavat laulunsa kuulostamaan aivan kuin taustalla vaikuttaisi isompikin kuoro. The Protagonistista tuttu Marcus Ohlsson tuo sellollaan soundeihin vielä aiempaa enemmän ilmavuutta, joten nyt puhutaan varsin kovanluokan teoksesta.

The Absolute Supper-kokoelmalta (joka uskoakseni löytyy jo kaikilta alasta vähääkään kiinnostuneelta, toivottavasti ainakin) tuttu Winds of the Lost Soul on jo pienoinen hitti ja on mukava tunnistaa se myös tältä levyltä. Esittipä Peter sen jopa toisen bändinsä Sophian kanssa keikalla Turussa helmikuussa 1999. Myös painokseltaan rajoitetulta CD-singleltä tutut Love Eternal ja Hymn of Absolute Deceit löytyvät tältä uudelta pitkäsoitolta. Kappale March of Loss on nimensäkin mukaisesti jykevää patarumpujen paukkeen sävyttämää tunnelmointia, joiden taustalle luodaan tunnelmia kuorolaulujen ja syntetisaattorin äänimaisemien yhdistelmällä. Eräs levyn helmistä vaikka materiaali onkin tasaisen laadukasta eikä mielellään kävisi erottelemaan kappaleita muista erilleen. Sono La Salva voisi taas hyvinkin löytyä vaikka jonkin keskiaikaan sijoittuvan elokuvan soundtrackilta, sen verran jänniä mielikuvia sen kuunteleminen herättää. Kaunista musisointia!

Mielenkiintoisena kuriositeettina voisi mainita kansitaiteen sisältämät kuvat Wäinö Aaltosen patsaista. Jos joitain miinus-puolia pitäisi löytää, niin yksi tulee helposti mieleen: kappaleet ovat liian lyhkäisiä. Mielestäni tämän tyylisessä musiikissa joku viisi minuuttia menee turhan nopeasti ja välillä Arcanan suhteen onkin tullut sellainen olo, että kappaleet loppuvat kuin seinään. Lisäksi nämä 44 minuuttia menevät liian nopeasti… Suosittelut kuitenkin!

Kimmo Niukko

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot