Anti-Verstand - By the Song as the Wind

Venäläinen Anti-Verstand on venäläinen kokeellinen projekti jonka nimeen olen törmännyt mutta musiikki ei ole sen tutumpaa. Tällä leikkuupuimurien koristamalla levyllä onkin vahvasti kokeellinen meininki jossa on vähän kaikkea - melua, paljon puhetta, vanhoja iskelmiä ja diskohittejä, voimaelektroniikkaa. Ensimmäinen raita koostuu kuudesta minuutista säröistä puhetta.

Artisti: Anti-Verstand
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö:Abgurd
Julkaisuvuosi: 2008
Kesto: 61:20
Kappaleita:8

Periaatteessa kuvailusta voisi olettaa saavansa jotain vaikka Noises of Russian tai Bardoseneticcuben tyylistä. Vaikka (melu) soundi on usein herkullisen paksua pörinää, onnistuu itse meno harvemmin kaappaamaan mukaansa. Asetelmat toimivat joskus, joskus eivät. Useimmiten ne ovat tylsiä ja staattisia, etenkin kun ei ymmärrä venäjänkielisiä puheitakaan. Yksi kappale on kuitenkin ehdoton tärppi - toinen raita, jolla kitarariffistä on luotu voimaelektroniikkamainen rytmi, joka kuitenkin koko ajan elää, ja sen päällä naispuhetta.

Vaikeasti lähestyttävä levy joka on kokonaisuutena tylsä mutta sisältää toki hienojakin hetkiä.

John Björkman


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Anti-Verstand from Russia is an experimental project which I am previously unfamiliar with. This record, decorated with combine harvesters, is a rather experimental mix of a little this and a little that - noise, much speech samples, old schlagers and even disco hits, power electronics. The first track consists of six minutes of distorted speech. Essentially the description could be interpreted as something similar to Noises of Russia or Bardoseneticcube. Although the actual sound (the noise) is delightfully thick and substantial, the tracks fail to captivate. Mostly the compositions are static and boring, and not being able to understand the long speeches in Russian does not help at all. But there are some very functional moments as well, especially the second track, where a guitar riff has been worked into a power electronic rhythm, combined with a woman´s speech, is very effective.

A very difficult and inaccessible record, which nevertheless has its moments.

John Björkman