Älymystö - Atomgrad

Helsinkiläisyhtye Älymystö ei tähänastisella kikkailevalla tyylillään ole onnistunut tekemään minuun millään tavalla positiivista vaikutusta. Yhtyeen yritykset yhdistää ns. "post" ja "populaari" industrialia samaan soppaan ovat olleet aivan liian riitasointuisia toimiakseen. Yhtyeen pitkäsoitto Atomgrad onnistuikin siksi yllättämään minut täysin; yhtye on onnistunut kehittymään uskomattoman paljon sitten viime kuuleman. Vaikutteita on selkeästi otettu paljon mm. STROM.ec:n suunnalta, häiritsevien elementtien kuten kähinävokaalien jäädessä murto-osaan entisestään. Samalla mukaan on tullut selkeän linjakas ja toimivan innovatiivinen ote tapaan tuoda industrialiin helpompia ja kevyempiä elementtejä. Täysin vanhoista möröistä ei kuitenkaan olla päästy eroon.

 

Artisti: Älymystö
Formaatti: CD
Levy-yhti÷: Onyxia
Julkaisuvuosi: 2005

Kesto: 54:33

Kappaleita: 10

Lyhyen intron jälkeen varsinainen avausraita Ihmisennahkaa osoittaa jo selkeitä kypsymisen merkkejä; death industrial-maiseen elektroniikkaan on sulavasti sekoitettu synkkiä pianonuotteja, tuoden mieleen monia parempia jenkkiartisteja. Kappaletta kuitenkin vaivaa Älymystön kenties häiritsevin elementti teennäisen kähisevät "evil" vokaalit, jotka väistämättä aiheuttavat assosiaatioita erääseen nimeltä mainitsemattomaan maailmanluokan rokkitähteen jolla on juuria populaari-industrialissa. Seuraava raita, kevyempi Antiaine, on levyn ehkä tyylipuhtaimmin ja saumattomimmin toimiva teos: vokaaleita on muokattu hienolla ja istuvalla tavalla, ja taustalla soiva bassokuvio on erinomainen persoonallisuutta tuova kuvio joka muistuttaa ehkä jossakin määrin Coilista. Kehät on esimerkki kappaleesta joka alkaa todella lupaavasti, mutta floppaa loppua kohden pahasti upeasti fiilistelevän ambient-ja-kitara-taustan saadessaan päälleen keinotekoisesti päälleliimatun kuuloisia kähinävokaaleja ja rumpukompin. Useimmiten kuitenkin särinä, rytmit ja melodiset elementit onnistutaan saamaan sulamaan yhteen mielenkiintoiseksi sopaksi joka kuulostaa suurin piirtein kuin STROM.ec:ltä pianobaarissa (toinen hyvä vertauskohde on Fir§t Law). Tästä hyvä esimerkki on esimerkiksi raita Vainohulluus. Viimeistä cowboy-kappaletta en kyllä tajua (tai ymmärtäisin sen jossakin Revoltin Cocksin tai Pigfacen tyylisessä musiikissa).

Suureksi yllätyksekseni Älymystö on onnistunut tekemään oikein hyvää työtä, vaikka vielä on putsattavaa ennenkuin tyylistä saa täysin toimivan. Sen jälkeen yhtye voi olla matkalla hyvinkin korkeatasoiseksi nimeksi.

John Bj÷rkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot