All My Faith Lost... - The Hours


All My Faith Lost… jatkaa yhä vanhalla linjallaan, ohuen ethereal-tavaran parissa. Materiaali koostuu siis lähinnä kitarasta ja hennosta naislaulusta. Kuten albumin nimestä voi päätellä, levy on voimakkaasti taideklassikoiden inspiroima - mutta se ei juurikaan välity kuulijalle. Kouraan jää oikeasti vain jotakin, joka soi "ihan kivana, kauniina taustana" ilman sen suurempaa merkitystä. Viola Roccaglin ääntä kuuntelee varsin mielellään, ja se on tällä kertaa saatu tuotettua selvästi aiempaa paremmin.

Artisti: All My Faith Lost...
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Cold Meat Industry
Julkaisuvuosi: 2007
Kokonaiskesto: 53:10
Kappaleita: 11


Nätit taustat ja miellyttävä laulu vain eivät yksinkertaisesti riitä kannattelemaan muuten mielenkiinnotonta musiikkia. Varsinkaan, kun on olemassa Dead Can Dance tai Amber Asylum, joiden musiikissa on kaikki samat palaset suunnattoman paljon paremmin käytettyinä. Keskiarvoethrerealiin verrattuna The Hours toimii kyllä huomattavan hyvin, ja on sävyiltään varsin rikas, joten vaikka se onkin minun korvaani vaisu, voi sille löytyä gootti- tms. puolelta hyvinkin ystäviä. En yllättyisi yhtään jos näin käy, ja minunkin on myönnettävä, että Ivory on oikeasti aika onnistunut raita.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

All My Faith Lost… continues on its old course, with thin Ethereal. The music is thus made out of mostly guitar and soft female vocals. As one can deduce from the album's name, it has been heavily influenced by art classics - but this isn't something that really shows in the music itself. What one actually gets is just "nice, beautiful background music" without much of a greater meaning. The voice of Viola Roccagli is pleasant to listen to, and it has this time been given a nice production, making it stand out better. The pretty backgrounds and the nice singing just aren't enough to hold the essentially uninteresting music aloft. Especially given that bands like Dead Can Dance and Amber Asylum, who have used similar material to a much greater effect, exist. Compared to average Ethereal albums these days, The Hours does work rather well, and has a rich set of facets to it. So even though it does seem rather uninteresting to me, it may well find friends in gothic etc. circles. That wouldn't surprise me at all, and I too must admit that Ivory is actually quite fine a song.

Jiituomas