Alethes - Aletheia


Alethes on erittäin tummaa folkiksi luonnehdittavaa musiikkia soittanut pohjoisamerikkalainen kaksikko jolta tämä - jopa nykypäivän korkeilla standardeilla harvinaisen kauniisti pakattu - albumi jäänee toistaiseksi ainoaksi projektin jäätyä jäihin.

 

Artisti: Alethes
Formaatti: CD
Levy-yhti÷: Glass Throat Recordings
Julkaisuvuosi: 200
6
Kesto: 49:15

Kappaleita: 6

Alethesin musiikkissa pääosassa ovat akustiset kitarat ja kaksi synkkää miesääntä. Musiikki asettuu kuitenkin aivan omaan lokeroonsa, eroten erityisesti eurooppalaisen neofolk-skenen trendeistä ja kliseistä. Sekä voimakas kitarankäyttö että rosoiset vokaalit ovat vahvasti kallellaan angstisen rokin suuntaan. Persoonallista lisäsävyä ja syvyyttä ja folkahtavuutta taas tuovat Armin Zomorodin ja Nora Danielsonin jouset sekä Markus Wolffin (Waldteufel, Blood Axis) rummut. Soittimet sulavat yhteen luoden synkän ja yhtaikaa lohduttavan maanläheisen harmonian. Tunnelma on vahva, mutta suurinta valttia tässä on kuitenkin todella voimakas tunteellinen ilmaisuvoima eritoten kitaroissa ja vokaaleissa. Levy on laadullisesti hyvin tasainen ja eheä kokonaisuus, mutta jos minun pitäisi valita joku kappale joka loistaa joukosta, se olisi varmasti toiseksi viimeisenä soiva We Once Were, jossa tuo nimenomainen sisäänpäinkääntynyt tunnelataus pääsee vahvimmilleen.

Todellinen helmi persoonallista folkkia aivan synkimmästä päästä.

John Bj÷rkman


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot
 

Alethes is a north American duo playing music best described as intensely dark folk. This album is - even on today´s high standards - exceptionally beautifully packaged, but will, at least for the moment, remain the only one from the project which is defunct for the time being.

Intensely played acoustic guitars and two dark male voices are the dominant features in Alethes´ music, which does not fit any pre-existing categories. It especially stands out (for it´s own benefit) from the trends and clichés of the European neofolk scene. Both the powerful way of playing guitars and the raspy vocals lean strongly toward angst-rock, whereas Armin Zomorodi´s cello, Nora Danielson´s violin and Markus Wolff´s (Waldteufel, Blood Axis) perscussion add extra depth and strengthen the folkish nuances. The instruments melt well together in a sombre, earthy harmony. The atmosphere is strong, but the greatest boon here is the strong emotional expression in the guitars and vocals. Qualitatively the album is a very even and coherent whole, but if I would have to pick out one track, it would certainly be We Once Were, where the emotional charge is at it´s strongest.

A real gem of personal folk from the very darkest end.

John Björkman