Ahasverus - Foundation


Ahasveruksen kolmas varsinainen julkaisu jatkaa linjallisesti siitä mihin jumalainen Evocation (2006) jäi, mutta hiukan kevyempänä. Se on äärettömän taidokkaasti rakentuvaa synkän kaunista ambientia, jonka muutokset varsin usein voi aavistaa, mutta niitä silti toistuvasti ihailee. Tuotantosävy on varsin täyteläinen ja kappaleet soljuvat hyvin toistensa jatkoksi vaikka ne kukin erottuvatkin selkeästi itsenäisinä osina kokonaisuutta. Muutamissa kohdissa mennään varsin pinnallisin keinoin, mutta nekin aina lopulta käännetään kokonaisuuden eduksi.

Artisti: Ahasverus
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Ahasverus Records
Julkaisuvuosi: 2007
Painos: 100 kpl
Kokonaiskesto: 46:53
Kappaleita: 8


Ottakaa reilu annos vahvimman kauden Lustmordia (jota tämä oikeasti aika usein muistuttaa, hiukan liikaakin), lisätkää siihen ripaus Atrium Carceria, ja saatte kelpo aavistuksen niistä sävyistä joissa levy liikkuu. Tästäkin huolimatta se on varsin omaperäistä tavaraa, ja selkeästi sävelletty luomus. Foundationin ainoa todellinen heikkous on, että Henrik Summanen on itse ehtinyt Evocationin myötä nostamaan rimansa sen verran korkealle, että edellisen mestariteoksen tasoon ei vain aivan ylletä.

Suunnattoman hyvää ambientia, vanhojen mestareiden hengessä.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Ahasverus' third major work continues stilistically from where the divine Evocation (2006) left off, but is somewhat lighter. It is incredibly well building dark, beautiful ambient, the changes in which you can often anticipate, yet they're still repeatedly admirable. The production-style is quite robust and the tracks flow nicely into one another even as they all stand alone as individual parts of the whole. At a couple of times the techniques used are rather superficial, yet those too are eventually turned into an advantage for the total work. Take a significant portion of strongest-era Lustmord (which this really quite often resembles, even a bit too much), add in a dash of Atrium Carceri, and you get a good idea of what this sounds album like. Yet it's nevertheless quite original, and definitely a compositional work. The sole real weakness of Foundation is that Henrik Summanen has himself set his bar with Evocation so high, that this time he simply can't rise to the level of that masterpiece.

Incredibly good ambient, in the style of the old masters.

Jiituomas