1234567890 - Messiah

1234567890 kuluu alati kasvavaan joukkoon outoja suomalaisia vapaajazz-bändejä. Sen musiikissa on mukana kaikki perinteiset alan kikkailut, hajanaisesta menosta outoihin instrumenttivalintoihin. Myönnän, että vaikka genre välillä saavuttaakin jotakin erityistä ja kiehtovaa, en ole sen suuri ystävä. Tällä kertaa on kuitenkin tavallaan osuttu johonkin hyvin oikeaan saumaan, sillä vaikka Messiah ärsyttääkin minua, se tekee homman hyvin tehokkaalla tavalla. Järjettömän oloiset toistot, laahaukset ja naurettavalta kuulostava soundimaailma jollakin mystisellä tavalla nousevat kiinnostaviksi, luoden hyvällä tavalla toimivan "mitä hittoa?" -reaktion.

Artisti: 1234567890
Formaatti:
cd-r
Levy-yhtiö: Rabbit Ilsn
Julkaisuvuosi: 2009
Kesto: 45:00
Kappaleita: 10

Levyä ei kovin kauaa jaksa kerrallaan kuunnella, mutta pieninä annoksina sillä saa mielentilansa kauniin sekavaksi. Siellä täällä on seassa myös erittäin tehokkaita osuuksia, varsinkin kun lähdetään rohkeasti noisen suuntaan. Toisaalta, myös niitä häröjä osia on aivan riittämiin. Vaikeaahan tällaisesta tavarasta on oikeasti pitää, mutta sitä voi silti arvostaa.

Poikkeuksellisen luovaa vapaajazzia, ja jo siksikin noteeraamisen arvoinen. Myös hyvä esimerkki siitä miten monella tapaa eheää ja kiinnostavaa hälyä voi oikeasti tuottaa, myös ilman massiivista konevallia.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

1234567890 is amongst the ever-growing number of Finnish free jazz bands. Its music contains all the traditional trickeries of the genre, from dissonance to strange choices of instruments. I admit that despite this style of music occasionally accomplishing something special and fascinating, I am not that big a fan of it. In this case, however, the artists have struck on something really nice, for while Messiah irritates me, it does that in a very effective way. Insane-seeming repetitions, dragging and a ridiculous-sounding tone all in some strange way join into something intriguing. They create a positive "what the Hell?" reaction. This is not an album one likes to listen to for a long time, but in small doses it mixes the listener’s mind quite nicely. Here and there are also really good bits, especially when the artists have decideded to go towards noise. On the other hand, also foolish parts exist in abundance. This is hard stuff to like, but one can appreciate it in any case.

Remarkably creative free jazz, and worth noting because of it. Also, a good example of how many ways of producing solid, interesting noise exist in addition to just the traditional walls of machinery.

Jiituomas